Öölannin sillan vierestä pääsi näppärästi rantaan, josta siltaa oli hyvä kuvata. Yli kuuden kilometrin pituisena se oli aikoinaan Euroopan pisin. Ihan tyylikäs edelleen. Korkeimmalta kohdalta oli ihan komeat näköalat.

Saaren puolella käännyin etelään päin ja muutaman kilometrin päästä löytyi Karlevin riimukivi. Ihan viereen ei päässyt parkkiin, vaan muutama sata metriä oli käveltävä. 900-luvulta peräisin oleva kivi on vanhin säilynyt esimerkki viikinkien skaldirunoudesta. Kiven taakse olivatkin sitten ilmeisesti kristityt barbaarit rääpineet jonkin In nomine Iesu -graffitinsa.

Edelleen etelään jatkaen pienen kylän jälkeen tuli hieman yllättäen vastaan Gettlingen viikinkihautausmaa. Alueella on useita kivilaivoja ja muita hautamuistomerkeiksi pystyyn nostettuja kiviä. Se sattuu olemaan eteläisen Öölannin harvoja paikkoja, jossa maakerros on riittävän paksu hautaamiseen. Ensimmäiset ihmiset saapuivat tänne jo heti jääkauden jälkeen ja vanhimmat hautalöydöt ovat jostain vuoden 1000 eaa. paikkeilta. Kaksi isointa kiveä olivat ehkä joskus toimineet jonkinlaisena porttina hautausmaalle.

Saaren eteläkärjen eristää kivimuuri, jonka Kaarle X Kustaa rakennutti 1600-luvulla pitääkseen paikalliset hirvieläimet poissa ja istutetut kuusipeurat helpommin metsästettävinä. Aita näytti hyvin säilyneeltä. Muutama sata vuotta ei ole kiviaidalle vielä mikään ikä.

Ennen saaren eteläkärkeä oli tien vieressä pienoismalli jonkun pyhän Johanneksen kappelista, joka aikoinaan paikalla oli ollut. Nyt ei jäljellä ollut kuin matala kumpu ja risti sen päässä. Kappelin kivet oli kierrätetty hyötykäyttöön läheisen majakan rakentamiseen 1700-luvulla. Långe Jan on ruotsin korkein majakka ja kai edelleen käytössä.

Eteläkärjessä näkyi paljon lintubongareita hurjan kokoisten kiikariensa kanssa. Aluehan on luonnoltaan ja linnustoltaan aika erikoinen. Hieman alkoi hävettää ajaa täällä näin keväällä pesimäaikaan Akrapovičin tehoputket paukkuen. Poistuin pintakaasulla mahdollisimman vähin äänin.

Matalalla ja äärimmäisen karulla saarella vähät puut ovat tuulen vinoon kääntämiä. Tasaisin välein näkyi joko vanhoja tuulimyllyjä tai uusia tuulivoimaloita. Aina on täytynyt hyödyntää sitäkin vähää mitä on tarjolla.

Ottenbyn kartano oli aikoinaan ollut kuninkaallinen metsästysmaja. Se on edelleen valtion omistuksessa ja ainakin näytti ihan toimivalta maatilalta.

Sitten vähän matkaa takaisin pohjoiseen päin saaren itäreunaa pitkin ja Eketorpin linnoitukselle. Sisäänpääsy alueelle maksoi 75 kruunua. Itse linnake oli muutaman sadan metrin päässä parkkipaikasta ja matkan varrella oli kymmenkunta puista kylttiä nykyajasta 1000 vuotta taakse päin.

Linnoitus oli täysin pyöreä ja sisälle vei normaalisti kaksi porttia, eteläinen ja pohjoinen. Eteläinen portti sattui olemaan remontissa eli sisään oli mentävä pohjoisen portin kautta. Sisäpuolella oli muurin reunaa kiertäviä asutuksia sekä ihmisille että eläimille. Niitä oli aika vaikea erottaa toisistaan. Keskellä oleva iso rakennus toimi museona. Tietysti löytyi myös sitä perinteistä keskiaikaista turistisälää.

Paikalla on ollut kolme eri linnaketta 1000 vuoden aikana. Ensimmäinen tehtiin 300-luvulla ja siitä ei ollut jäljellä juuri mitään. Siellä ei ollut pysyvää asutusta, vaan se toimi lähinnä kokoontumispaikkana. Nykyisen länsipuolen entisöinti kuvaa linnakkeen toista versiota, joka oli aktiivinen noin vuosina 400 – 650. Linnakkeessa oli silloin pysyvää asutusta kunnes se jostain syystä äkkiä hylättiin. Kolmas vaihe oli vuosina 1170 – 1240 jolloin linnake toimi varuskuntana. Kalmarin ja Borgholmin linnojen valmistuttua se jäi sitten tarpeettomaksi.

Keskellä olevaan museoon oli koottu paikalta löytynyttä tavaraa. Suurin osa oli rautakautisia työkaluja ja aseita. Lasikaappiin kootut poikkileikkaukset kertoivat hyvin, mistä kerroksista mitäkin oli löytynyt. Täältä jostain oli löytynyt 15 pientä kultaista patsasta, joiden kopioiden olisi pitänyt olla museossa. Enpä onnistunut huomaamaan. Pienoismallit linnakkeen kolmesta eri vaiheesta olivat kuitenkin tyylikkäitä.

Itäreunan rakennukset kuvasivat keskiaikaista varuskunta-aikaa. Parakkityylisiä rakennuksia. Linnoituksen romahtaneen itämuurin toisella puolella oli vetistä suota. Sijainti oli kai valittu niin, että suo toimi lisäsuojana yhdeltä suunnalta.

Aika erikoinen paikka. Pieni linnoitus keskellä ei mitään. Lieneekö tuo kaivo ollut se puolustamisen arvoinen asia.

Parkkipaikan viereinen kauppa oli samanlainen kuin kaikki keskiaikaisten turistikohteiden kaupat kaikkialla Euroopassa. Paitsi tietysti pohjoismaiseen tyyliin ilman viinaa. Niinpä sitten navigaattorin avulla lähimmälle huoltoasemalle tankkaamaan ja kohti saaren pohjoisosaa. Saaren keskiosa onkin aivan erityisen karua maastoa.

Matkaa Borgholmin linnalle oli noin 60 kilometriä. Maasto oli tasaista ja välillä oli muutama pieni kylä. Pieniä avo-Mazdoja tuli taas vastaan säännöllisin väliajoin. Olivat lähteneet porukalla ajelemaan. Nopeuskameroita oli aina välillä, mutta ruotsalaiseen tyyliin niistä varoitetaan ajoissa. Oikeastaan aika tasokasta. Tarkoitus ei ole rahastaa, vaan hidastaa vauhtia.

Aivan Borgholmin linnan vieressä on Ruotsin kuninkaallisten kesähuvila Solliden. Päätin poiketa siellä ensin. Huvilalle laskeudutaan ensin rinnettä pitkin ja puutarha on sen toisella puolella edelleen alarinteeseen laskien. Vaikka kuninkaallisia ei paikalla tainnut olla, niin päärakennuksen vierellä oli sotilaita vahdissa.

Itse puutarha oli kokoelma eurooppalaisia tyylisuuntauksia 1900-luvulta. Löytyi italialaista, englantilaista ja hollantilaista puutarhaa. Kaikki tietysti viimeisen päälle hyvin hoidettuina. Aika erikoinen kontrasti muuten niin karulle saarelle. Kasvien vierellä oli nimilappuja latinankielisine nimineen, mutta eivätpä ne näin amatöörille oikein mitään sanoneet.

Paikalla oli myös pieni näyttely Kaarle XVI Kustaan 40-vuotisesta hallitsijaurasta. Luonnollisesti tietysti muutamat vähemmän mairittelevat yksityiskohdat ohittaen.

Takaisin ylös ja Borgholmin linnaan tai oikeammin sen raunioihin. Paikka on melkoisen iso. Tasaisella saarella ylhäältä on nähnyt sekä ystävälliset että vähemmän ystävälliset tulijat jo kaukaa. Linna pienessä museossa oleva pienoismalli antoi hieman vaikutelmaa miltä se on aikoinaan näyttänyt.

Ison linnan rakentaminen aloitettiin 1100-luvulla. Seuraavina vuosisatoina se kärsi vaurioita sodissa, remontoitiin kuntoon useaan kertaan, muutettiin palatsiksi, jäi lopulta käyttämättä ja tuhoutui tulipalossa vuonna 1806. Tuosta ei oikeastaan oli kovinkaan paljon aikaa. Palosta selviytyneet osat ovat säilyneet kohtuullisen hyvin ja näyttävät hyvin rakenteen. Kerrosten välilaipiot ja katot kun ovat puurakenteisina hävinneet.

Nykyisin jäljellä ovat enää vain linnan muurit ja muutama huone. Paikkaa käytetään paljon erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Nytkin yhteen huoneeseen oli katettu juhla-ateria ja ainakin kahta hääparia kuvattiin eri puolilla linnaa. Pihalla järjestetään myös konsertteja ja muutama Roxetten video oli näköjään kuvattu aikoinaan täällä.

Lähtiessä paikalle alkaa saapua häävieraiden näköistä porukkaa. Suunta kohti Karlskronaa. Takaisin päin sillalle ajellessa vastaan tuli paljon jenkkiautoja. Varmaan niilläkin oli jokin kokoontuminen jossain. Kalmarin jälkeen matka eteni vähän aikaa nopeaa moottoritietä, mutta loppumatka olikin sitten hieman hitaampaa.

Perille Karlskronaan pääsin jo ennen kuutta. Hotellilla meni vähän aikaa ihmettelyyn, kun kukaan ei tuntunut olevan paikalla. Vähän päästä tyyppi saapui paikalle, otti maksun etukäteen, antoi avaimen ja häipyi pois. No, toimiihan se näinkin.

Pikainen suihku ja kaupungille ihmettelemään. Ilma oli hieno. Kaupungin keskusta on niemen kärjessä käytännössä joka puolelta meren ympäröimänä. Hotellin viereinen keskustori on keskellä korkeimmalla paikalla. Kävelin itäpuolen rantaan, jossa oli pieni saari majakkoineen ja linnoitusmuureineen. Merimuseo näytti isolta, mutta jo oli kiinni. Ranta näytti olevan suosittu piknik-paikka.

Niemen erikoisin juttu oli kukkulan läpäisemä rautatietunneli. Se ei ollut enää käytössä ja oli suljettu porteilla, mutta sen läpi näki keskustan toiselle reunalle. Aika hieno.

Eteläkärjessä oli Ruotsin laivaston tukikohta hyvin suojassa saariston kätkössä. Siellä oli myös jotain telakan näköistä aluetta. Kaupungin telakat olivat aikoinaan 1700-luvulla ruotsin suurimpia teollisia työnantajia, mutta nykyään toimintaa ei taida enää olla. Itäpuolella oli toinen kukkula, joka ilmeisesti oli joskus ollut työläisaluetta. Nyt se näytti kaupungin kalleimmalta asuinalueelta. Tuttu ilmiö muualtakin.

Takaisin keskustorille etsimään syötävää. Brittiläistyylisestä pubista löytyi gorgonzolapihvi ja vehnäolutta. Illalla televisiosta selvisi, että Tanska voitti Euroviisut ja Ruotsi pudotti Suomen jääkiekon loppuottelusta.

Aamulla herätessä oli pilvistä ja sade alkoi heti pyörää kuormatessa. Aamiaiselle ajokamppeissa, avain respaan ja liikkeelle. Aikataulu oli aika tiukka, kun lautta Trelleborgista Saksaan lähtisi puolilta päivin ja matka sinne kestäisi vajaat kolme tuntia.

Vettä tuli reilusti heti alkumatkasta. Tankkauksen jälkeen sade hellitti joksikin aikaa. Tie vaihteli moottoriteiden kylänraittien välillä. Lähellä Malmöä sade yltyi todella rankaksi. Eteenpäin takavaloja seuraten, kun muutakaan ei nähnyt.

Trelleborgiin saavuin puolisen tuntia ennen määräaikaa. Sataman lipunmyynti neuvoi ystävällisesti kahvilaan suojaan. Siellä voisin odotella lauttaa sateensuojassa. Lämmin kahvi teki hyvää. Kahdeltatoista sitten lautan jonoon ja suoraan sisään. Pyörä jää sitomatta kiinni, kun kunnollista paikkaa ei ole. Tuskin haittaa, kun ei erityisen myrskyisältä näyttänyt.

Aika tavallinen peruslautta. Söin katkarapuleivän ja join cappuccinon. Märissä kamppeissa oli vähän kypsä olo. Kulutin aikaa lueskelemalla Saksan matkaopaskirjaa. Michelinin tekee paitsi hyviä renkaita ja hyviä ravintolasuosituksia, niin myös todella hyviä vihreitä matkaopaskirjoja.