Norjassa matka eteni taas perinteisesti nopeusrajoituksia noudattaen. Lähempänä Osloa liikenne hieman ruuhkautui. Tietullikameroita näkyi sisäänmenoväylien yläpuolella. Onneksi ei tarvinnut moisista moottoripyörällä välittää. Sähköautot saavat näköjään täällä ajaa bussikaistaa pitkin.

Keskustassa eksyin vahingossa Oopperatunneliin ja piti palata vähän matkaa takaisin hotellille. Olin varannut Oslon hintatasolla kohtuullisen edullisen huoneistohotellin pariksi yöksi. Paikassa ei ollut lainkaan henkilökuntaa. Etukäteen sähköpostilla lähetetyllä koodilla pääsi ulko-ovesta sisään ja sai eteisessä auki tallelokeron, jossa oli huoneen avain.

Huone oli pienellä parvella varustettu yksiö, joka oli sisustettu Rolling Stones -teemalla. Jagger & co virnuilivat joka seinältä. Keittiö ja kylpyhuone olivat viimeisen päälle moderneja ja siistejä. Hotelliaamiainen tietysti puuttui, mutta kun sijainti oli aivan kuninkaanlinnan takana, niin hinta-laatusuhde oli todella hyvä. Pyörän sai helposti parkkiin viereisen kadun laitaan. Pieni takaisku oli suihkusta puuttunut shampoo.

Laitoin kameraan pienen vanhan varakortin ja lähdin kaupungille, kello oli jo yli seitsemän. Kuninkaanlinna olikin ihan vieressä. Näytti olevan remontissa, kävelin puutarhan läpi keskustaan. Oslon keskusta on aika pieni. Olin täällä käynyt viimeksi kymmenen vuotta sitten ja pienen pyörimisen jälkeen paikka alkoi palautua mieleen.

Poikkesin sivukadulla pienessä kaupassa, josta ostin aamiaistarpeita ja sixpackin Coronaa. Kassalla kello oli jo muutaman minuutin yli kahdeksan. Tyyppi laskutti muut ostokset normaalisti, mutta jätti oluet lyömättä kassakoneeseen. Hyvää palvelua.

Vein ostokset kämpän jääkaappiin ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Mitään oikein mielenkiintoista ei tuntunut löytyvän ja päädyin pannupizzapaikkaan. Eipä ollut kovinkaan hyvä. Takaisin kämpille katselemaan televisiota ja suunnittelemaan seuraavaa päivää. WLAN toimi juuri niin kuin pitikin.

Aamulla aurinko herätti. Kämpän ikkunoissa ei ollut verhoja, jotka olisi saanut kokonaan kiinni. Pakko siis nousta ylös. Aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään keskustan läpi rautatieasemalle ja sen viereiselle oopperatalolle. Kuninkaanlinnan ja parlamenttitalon välillä on pienimuotoinen bulevardi suihkulähteineen.

Parlamenttitalon takaa löytyi tuomiokirkko. Euroopan mittakaavassa pieni, mutta yllättävän tyylikäs. Nykyinen rakennus on 1600-luvun loppupuolelta. Paikka oli muutama vuosi sitten peruskorjattu ja se näkyi. Erityisesti kattomaalaukset olivat hienoja.

Rautatieaseman vieressä oli kauppakeskus, joka oli perinteiseen kauppakeskustyyliin tylsä paikka. Kävelin asemalle ja sen läpi rannalle, josta löytyi kävelysilta oopperatalolle. Paikka oli todellakin maineensa veroinen. Keinotekoisella saarellaan se hallitsi yksi koko lahtea ja loisti valkean tyylikkäänä kirkkaassa auringonpaisteessa.

Reunan viistoja luiskia pitkin pääsi katolle, josta oli upea näköala lahdelle. Oopperatalon ja rautatieaseman välissä oli useita rakennustyömaita. Toivottavasti eivät rakenna sitä kokonaan täyteen. Olisi harmi, jos näin hieno rakennus hukattaisiin sinne muiden keskelle.

Muutama pieni varoituskyltti kertoi katon olevan sateella liukas, mutta muuten rakennuksen linjoja ei oltu pilattu turhanpäiväisillä turvakaiteilla. Sisällä itse katsomoon ei valitettavasti päässyt, mutta jo puinen arkkitehtuuri teki vaikutuksen. Taidan omata aika perinteisen skandinaavisen maun, kun kotonakin kaikki on joko vaaleaa puuta tai valkoista.

Jatkoin lahden reunaa pitkin Akershusin linnoitukselle. Ensimmäisenä tuli vastaa Norjan armeijan museo. Sisäänpääsy oli yllättäen ilmainen. Kovin suositulta paikka ei vaikuttanut, suurimman osan aikaa kiertelin siellä yksin.

Alussa alhaalla oli paljon nykyistä rauhanturvajuttua, ylhäältä löytyi historiallisempaa kamaa. Paljon oli linnoitusten pienoismalleja. Oslon sijainti vuonon perukalla on aina tarkoittanut puolustuksen perustamista vuonon varrella olevien linnoitusten varaan.

Bohusin linnoitus oli mielenkiintoinen. Nykyisen Göteborgin pohjoispuolella ollut linnoitus oli aikoinaan Norjan ja Ruotsin rajalla. Paljon siitä ei kai ole jäljellä, mutta pitänee poiketa jossain välissä. Oscarsborgin linnoitus Oslonvuonon suulla olisi myös kiinnostava, mutta on hieman vaikeamman lauttamatkan takana.

Pienoismalli Trondheimin Dora 1 -sukellusvenetukikohdasta toi mieleen Ranskan La Rochellen vastaavanlaisen paikan, jossa poikkesin kesällä 2009. Samoin kuin Ranskassa, täälläkin oli todettu teräsbetonin määrä niin suureksi, että sitä on melkein mahdoton purkaa. Paikasta on kai tehty jonkinlainen liikekeskus.

Sitten itse Akershusin linnaan. Sen rakentaminen lienee aloitettu joskus 1200-luvun loppupuolella, eikä sitä ole koskaan piirittämällä saatu valloitettua. Useimmiten hyökkääjinä olivat ruotsalaiset. Paikka on edelleen sotilasaluetta, mutta kuitenkin avoinna yleisölle.

Sisällä oli erikoisia porraskäytäviä huoneiden välillä. Alhaalla kryptassa oli haudattuna kaikki nykyisen itsenäisen Norjan kuolleet kuninkaat ja heidän puolisonsa. Eli siis neljä henkeä. Aika vähän yli satavuotiaalle valtiolle. Tila ei ihan heti lopu kesken.

Yläkerroksesta löytyi pieni kirkko, joka toimii edelleen Norjan armeijan kirkkona. Armeijan henkilökunta saa järjestää siellä häitään.

Muuten yläkerta on museona. Huoneet olivat jostain syystä suhteellisen matalia. Joku oli jaksanut vääntää legoista linnan pienoismallin. Aika hieno. Tyylikkäin oivallus oli rakentaa juhlasalin päädyn pyöreä ikkuna rattaista.

Linnan pihalla oli pieni Norjan vastarintaliikkeen museo. Aikalailla peruskamaa: improvisoituja radioita, salaisia lehtipainoja, viestikätköjä ja muuta sellaista. Kotitekoiset konepistoolit olivat aika vaikuttava saavutus.

Toisen maailmansodan aikana saksalaista miehityshallintoa johtanut Vidkun Quisling lienee Norjan historian vihatuin ihminen. Hänet teloitettiin ampumalla juuri täällä linnoituksessa heti sodan jälkeen. Nimensä on edelleen petturin synonyymi.

Linnoitukselta oli lyhyt kävelymatka kaupungintalolle. Sisäpihan norjalaista mytologiaa kuvaavat puureliefit olivat hienompia kuin muistinkaan. Baldurin kuolema on tietysti klassikko, mutta Yggdrasil-puun juuria nakertavan Níðhöggr-lohikäärmeen ei tarvinnut hävetä sen rinnalla. Hauskin on pieni Ratatoskr-orava, joka juoksee ylös ja alas pitkin puuta välittämässä juurella asuvan lohikäärmeen ja latvassa asuvan kotkan solvauksia toisilleen.

Kaikki perinteiset norjalaiset jumaluudet tietysti esiintyivät kuvissa. Loki luimuilee taka-alalla Baldurin kuollessa, Thor ajelee taivaalla vaunuillaan ja Odin ratsastaa kahdeksanjalkaisella Sleipnirillä Garmr-koiran vahtiessa helvetin porttia. Hurjaa kamaa.

Minulle nämä kuvat ovat aina olleet se jollain lailla definitiivinen kuvaus norjalaisesta mytologiasta. Vähän samalla tavalla kuin Kalevalaa ei pysty kuvittelemaan näkemättä mielessään Gallen-Kallelan maalauksia.

Poikkesin viereisessä turisti-infossa tarkistamassa laivamuseoiden aukioloajat. Samalla löytyi historiamuseon osoite. Viereisessä Nobelin rauhankeskuksen yläkerrassa oli Euroopan unionin saaman rauhanpalkinnon kunniaksi näyttely Euroopan vähemmän rauhallisesta historiasta. Alakerrassa oli toinen näyttely Euroopan ihmisistä nykyaikana.

Vieressä oli sähköautolatauspiste, jossa oli pari Nissan Leafia latauksessa. Ihan älytön määrä sähköautoja täällä. Jotenkin hassua. Öljy on tehnyt niistä niin rikkaita, että niillä on varaa ajaa ilman öljyä.

Historiamuseo on lähellä kuninkaanlinnan puistoa. Lippu oli aika halpa ja sillä pääsisi myös viikinkilaivamuseoon. Sisällä järjestys oli taas perinteisen kronologinen, esihistoriasta aloitettiin. Mitään erityisen mielenkiintoista ei vastaan tullut.

Riimukivistä vanhin oli Tunen kivi, yksi vanhimpia tunnettuja. Jossain vaiheessa historiaa riimukivet sitten muuttuivat risteiksi ja kohta oltiinkin keskieurooppalaistyylisissä patsaissa.

Muumioita löytyi tietysti täältäkin. Olivat käsittääkseni alunperin samaa kokoelmaa kuin Tukholman Välimerimuseon egyptiläiskokoelmat. Kuuluisin oli aika myöhäiseltä hellenistiseltä ajalta noin 200 eaa. oleva muumio Nofret, ”Hän joka on kaunis”.

Muut etnografiset kokoelmat käsittelivät Amerikan intiaaneja, Inuiitteja ja itämaisia kulttuureja. Valaistus teki vanhasta saamelaisesta noitarummusta oudon sinisen.

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun pääsin ulos museosta. Kävelin kuninkaanlinnan ohi kämpille ja lähdin mopolla keskustaa vastapäätä olevalle Bygdøyn niemelle. Siellä on Fram-museo ja Viikinkilaivamuseo, kaksi maailman hienoimpiin kuuluvaa laivamuseota. Alkumatka kaupungissa oli hidasta iltapäiväruuhkassa. Niemellä olikin sitten rauhallisempaa.

Ajoin ensin suoraan Fram-museolle. Paikka näytti ihan erilaiselta kuin viimeksi käydessäni, jolloin valaistus oli ihan normaali. Nyt oli sinertävällä valolla ilmeisesti tavoiteltu jonkinlaista napa-alueen yötä. Periaatteessa hieno, mutta ei kovinkaan valokuvausystävällinen.

Ennen kuin Titanic upposi, Fram oli maailman kuuluisin laiva. Fridtjof Nansen kävi sillä pohjoisnavalla ja Roald Amundsen etelänavalla. Sen sanotaan oleva pohjoisimpana ja eteläisimpänä käynyt puinen laiva. Ulkonäöltään se poikkeaa selvästi kaikista muista aikansa aluksista. Skottilais-norjalainen laivanrakentaja Colin Archer suunnitteli sen niin, että napa-alueiden ahtojäät eivät purista sitä kasaan, vaan nostavat sen jään päälle. Suunnittelu todettiin käytännössä onnistuneeksi, kun laiva vietti kolme vuotta napajäihin juuttuneena ja seilasi sitten takaisin kotiin vahingoittumattomana.

Kannella ja sisätiloissa näkyi selvästi laivan työkalumaisuus, kaikenlainen koristelu loisti poissaolollaan. Jos rungon pyöreä muoto auttoikin jäissä selviytymistä, niin vähintään yhtä oleellista oli vahvuus. Sisällä on aivan järjettömän paksut tukirakenteet. Puhdas funktionalismi on joskus todella kaunista katseltavaa.

Museon seinän vierustoille oli koottu laivassa olleita esineitä ja dioraamoja tutkimusretkistä. Niitä kierrellessä kameran akkuvalo alkaa vilkkua. Lopetan kuvaamisen ja lähden museon kauppaan. Paitavalikoima on hieman köyhä, mutta ostan valkoisen t-paidan, jossa on laivan kuva.

Lähellä olevaan viikinkilaivamuseoon pääsin sillä samalla historiamuseon lipulla. Paikka näytti ihan samanlaiselta kuin viimeksikin. Tunen laivasta on jäljellä vain hieman pohjaa, mutta Osebergin ja Gokstadin laivat ovat varsin hyväkuntoisia. Osebergin laiva ei ole erityisen merikelpoinen, mutta Gokstadin laivasta tehdyllä kopiolla on onnistuneesti ylitetty Atlantti. Näihinhän perustuvat lähes kaikki elokuvien ja tv-sarjojen viikinkilaivat.

Ehdin ottaa vain muutaman kuvan ennen kuin kameran akku hyytyi totaalisesti. Täytyy jatkossa muistaa pitää vara-akkua taskussa. Ilmeisesti GPS vie vähän liikaa virtaa. Museon kaupasta ei tällä kertaa löydy mitään mielenkiintoista.

Ajelin takaisin keskustaan ja poikkesin matkalla kaupassa. Kämpillä kävin suihkussa ja lähdin kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Eilinen pizza oli niin surkea, että tänään voisi syödä vähän paremmin. Kamera ehti hieman latautua, mutta varalla ollut pieni muistikortti alkoi olla jo täynnä. Kaupasta löytyi sitten sopiva 16 gigan nopea kortti.

Kävelin Aker Bryggelle päin. Silloin viimeksi sieltä löytyi hyviä, mutta kalliita ravintoloita. Pikaisen tutkimisen perusteella hintataso ei ollut ainakaan laskenut. Rantaan oli kerääntynyt porukkaa katsomaan jotain. Menin ihmettelemään ja saavuin juuri sopivasti paikalle, kun joku kiipesi torniin, sytytti itsensä palamaan ja sukelsi veteen. Vau.

Viime käynnin jälkeen niemen kärkeen oli ehtinyt nousta ihan uusi kalliin näköinen asuin- ja toimistoalue Tjuvholmen. Kiertelin vähän aikaa ihmettelemässä. Rahalla saa toisinaan aika komeaa jälkeä.

Kanaalin rannasta löytyi sitten sopivasti lämmitetty terassiravintola. Nautiskelin Serranon kinkkua, parsaa ja lohta. Aika hyvää. Illan hämärtyessä palailin takaisin kämpille.

Aamiaiseksi pikakahvia, tuoremehua ja sulatejuustonäkkileipää. Sitten loput ruuat roskiin, astioiden tiskaus ja kämpän pikainen siivous. Eipä ollut iso vaiva. Tämäntyyppisiä huoneistohotelleja voisi käyttää enemmänkin, mutta kun ei yleensä tule pysyttyä samassa paikassa yhtä yötä enempää.

Reitti eteenpäin oli selkeä, ensin tielle E18 ja sitten sitä perille asti Kristiansandiin. Keskustan reunalla aamuruuhka kaupunkiin päin vaikutti pidemmältä kuin Tukholmassa. Kerran matkan aikana vastaantulija väläytti valoja ja perässä tulikin sitten poliisiauto. Poliiseista varoittaminen on täällä aina tuntunut olevan yleisempää kuin Suomessa.

Olin perillä hyvissä ajoin. Poikkesin keskustan rantaan ja löysin rannalta pienen Christiansholmin linnoituksen. 1600-luvulla kaupungin puolustukseksi rakennettu linnoitus ei montaa kertaa taisteluun joutunut.

Ajelin lauttasatamaan, johon oli jo ehtinyt kertyä pieni jono. Kaikki kuitenkin eteni hyvää vauhtia ja lautta lähti jopa hieman etuajassa. Mopot otettiin taas ensin lautan keulaan, josta pääsee myös ulos ensin.

Pitkästä aikaa olin ihan oikealla tax-free -reitillä EU:n ulkopuolella. Tämä tietysti näkyi laivan kaupan hinnoissa. Pieniin viski- ja konjakkipulloihin saikin sopivasta häivytettyä jäljelle jääneet Norjan kruunut.

Vaikka ilma olikin aika tyyni, niin näin Itämeren rauhallisuuteen tottunut turisti huomasi heti laivan keinumisen Pohjanmeren aallokossa.