Viikon reissu Pohjois-Englantiin Hadrianuksen muurille 3-10.10.2014. Mukana allekirjoittaneen lisäksi Harri H, Mikko M ja Risto V.

Ideana oli käydä patikoimassa tuolla kuuluisalla Rooman valtakunnan pohjoisrajalla. Ei kuitenkaan koko alkuperäisen muurin matkaa, vaan lähinnä poimia sieltä parhaat palat. Lokakuu oli säiden puolesta hieman riskipeliä, mutta ei kai Brittein saarillakaan aina voi sataa.

Siispä rinkat selkään ja lento perjantai-iltana Tampereelta Ryanairilla Englantiin, missä olimme ensimmäisen yön Stanstedin kentällä. Aamulla sieltä sitten junalla Lontooseen ja päivä kiertelyä British Museumissa. Siellä nyt olisi loputtomasti katseltavaa, mutta käytännössä keskityimme teeman mukaan roomalaisiin ja Hadrianukseen. Osa muurilta löytyneistä jäännöksistä olikin siellä näytteillä.

Illalla matka jatkui junalla Carlisleen, jonne saavuimme joskus puolen yön aikoihin. Siellä oli koko pääkatu suljettu liikenteeltä armottoman bilettämisen takia. Taitaa olla normiviikonloppu, kun ne sulkupuomitkin olivat kiinteät. Aamulla ne sitten juoksivat maratonia. Tuskin kuitenkaan samat henkilöt.

Carlislessa oli katedraali, keskiaikainen linna ja paikallista historiaa esittelevä Tullie House museo. Museossa oli näyttelyt Hadrianuksen muurista ja paikallisista rajarosvoista. Tämä on joskus ollut aika villiä seutua. Sattumalta siellä oli vielä juuri avattu näyttely vanhoista sotaleluista ja -peleistä. Hämmentävän moni niistä oli lapsuudesta tuttu.

Suunnittelimme vielä käyvämme rannikolla muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Maryportissa, jossa olisi roomalaismuseo. Juna-aikataulujen tutkimisen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, ettemme millään ehtisi sinne.

Ilta vietettiin hotellia vastapäisessä pubissa paikallisiin oluisiin tutustuen. John Smith’s oli aika hyvää. Säätiedotuksen seuraavaksi päiväksi lupaama sadealue ei kadonnut minnekään, vaikka kuinka usein kännykän sääohjelman päivitti. Tilasimme hotellista seuraavaksi aamuksi taksin viemään meidät ensimmäiseen kohteeseen muurin varrella. Näin se vaeltaminen sujuu, kun sen osaa.

Aamulla taksi vei meidät vesisateessa Birdoswaldin linnoituksen raunioille. Siellä oli pieni museo ja aika vähän mitään muuta jäljellä. Kiersimme ensin museon ja menimme sitten ulos raunioille. Tässä vaiheessa tuulta ja sadetta vielä riitti, mutta pian se alkoi hellittää. Kun kahvikupillisten jälkeen sitten lähdimme itse muurille, alkoi aurinkokin paistaa.

Muuri kulki vaihtelevan kuntoisena vaihtelevassa maastossa. Alunperin muurilla on ollut mailin välein oli linnoituksia ja niiden välillä aina pari vartiotornia. Nyt vain osasta oli jäljellä mitään. Iltapäivällä saavuimme Rooman armeija -museolle, jossa poikkesin vuonna 2010 tullessani moottoripyörällä Skotlannista. Nyt siellä oli hieno 3D-elokuva muurista.

Museolta lähtiessämme kello alkoi olla jo aika paljon ja meillä oli vielä paljon matkaa jäljellä sovittuun yöpaikkaan. Muuri kulki ylös ja alas kukkuloita. Eteneminen oli hidasta ja jossain vaiheessa aurinkokin alkoi jo laskea. Pelottavien nautaeläinten jälkeen alkoi olla jo niin hämärää, että oikaisimme tietä pitkin loput pari kilometriä majapaikkaamme.

Saughy Rigg Farm osoittautui mitä mainiommaksi paikaksi. Huoneet olivat mukavia, ruoka hyvää ja jääkaapissa valikoima erilaisia oluita. Isäntä lähti jossain vaiheessa nukkumaan ja pyysi kirjaamaan oluet ylös ja sammuttamaan valot kun lopetamme. Aamulla hän sitten vielä heitti meidät autolla takaisin muurille jatkamaan patikointia. Loistavaa palvelua.

Muuri jatkoi kiemurtelua pitkin kukkuloita. Jonkin ajan päästä käännyimme muurilta etelään kohti Vindolandan raunioita. Sinne oli matkaan muutama kilometri muurilta. Kävin sielläkin vuonna 2010, mutta ainakin museota oli remontoitu sen jälkeen. Esineitä oli enemmän ja siellä sai nyt valokuvatakin. Täällähän on säilynyt hapettomassa maassa kangasta, nahkaa ja jopa arkista kirjeenvaihtoa tyyliin ”Olut loppu, lähettäkää lisää”.

Vindolandasta palasimme muurille oikotietä pellon poikki. Muurin viereisellä jyrkällä kalliolla oli kiipeilijöitä köysiensä kanssa. Tästä kohtaa alkoi muurin näyttävin osuus. Korkeita kukkuloita ja syviä laaksoja niiden välillä. Castle Nick -linnoitus ja puustaan kuuluisa Sycamore Gap ovat juuri täällä. Korkeilta paikoilta oli hienot näköalat ja syksyinen auringonpaiste kruunasi kaiken.

Alkuillasta saavuimme Housesteadsin linnoituksen raunioille. Pidimme hieman kiirettä loppumatkasta ja ehdimme paikan pieneen museoon juuri ennen sulkemisaikaa. Paljon ei paikasta ollut jäljellä. Viereisessä laaksossa oli Knag Burn Gatewayn nimellä tunnettu portti. Portin jälkeen tuli hengästyttävä ylämäkiosuus ja jossain vaiheessa pientä sadettakin. Illan hämärtyessä sitten saavuimme seuraavaan majapaikkaamme Old Repeater Stationille.

Huoneet eivät täällä olleet yhtä hyviä kuin edellisessä paikassa, mutta ruuassa ei ollut valittamista. Paikalla oli myös Floridassa asuva brasilialaispariskunta. Olivat patikoineet Santiago de Compostelan reitin ja kuulleet sitten tästä muurista. Illalla varasimme netin kautta hotellin Newcastlesta kahdeksi viimeiseksi yöksi.

Aamulla oli taas poutainen ilma. Aika hyvä säkä kävi säiden suhteen. Jatkoimme kävellen Procolitan linnoitukselle, josta ei ollut jäljellä kuin nurmettunut kukkula. Vähän paremmin oli säilynyt vieressä oleva Mithran temppeli. Reitti oli eiliseen verrattuna aika tylsää ja muuria ei ollut joka paikassa enää jäljellä.

Seuraava kohde oli isompi Cilurnumin linnoitus Chestersissä. Kahvila ei ollut auki, mutta lippukassalta myivät kahvia ja teetä pahvimukeihin. Linnoituksessa oli ollut sijoitettuna ratsuväkeä ja ihmettelimme miten miehet ja hevoset oli rakennuksiin sijoitettu. Rannassa oli kylpylän jäännökset ja museossa kattava kokoelma alttarikiviä. Siltakin joen yli on joskus mennyt. Aika näyttävä paikka.

Koska matkaa seuravaan Corbridgen linnoitukseen oli monta kilometriä, tilasimme taksin ja menimme sillä. Muuria täällä ei enää ole juurikaan jäljellä. Corbridgessä oli taas pieni museo, jossa oli paikallisia löytöjä tai niiden kopioita. Itse linnoituksesta parhaiten olivat säilyneet viljavaraston pohjat.

Tässä vaihessa loppui matkan varsinainen patikointiosuus. Viimeinen etappi oli kävellä Corbridgen keskustan läpi paikalliselle rautatieasemalle. Ehdimme sopivasti käydä viereisessä pubissa nauttimassa oluet ennen kuin Newcastlen juna saapui. Matka Newcastleen kesti sitten reilut puoli tuntia.

Perillä hotelli oli ihan rautatieaseman vieressä. Se olikin hienompi kuin mitä hinnan perusteellä olimme kuvitelleet. Lieneekö viereinen katutyömaa laskenut hintoja väliaikaisesti. Suihkun ja lepäilyn jälkeen kävimme syömässä läheisessää italialaispaikassa ja löysimme sitten teemaan sopivasti The Mile Castle -nimisen pubin loppuillaksi.

Seuraavana aamuna hankimme vuorokauden paikallisjunaliput ja matkustimme metrolla Great North -museoon. Se oli yhdistelmä historiallista ja luonnontieteellistä museota, josta löytyi kaikkea mahdollista egyptiläisestä muumiosta Tyrannosaurus rexin luurangon kopioon. Hadrianuksen muurista löytyi pienoismalli ja kaikenlaisia esineitä.

Museolta jatkoimme rannikolla South Shiedsissä sijaitsevaan Arbeian linnoitukseen. Matkalla huomasimme olevamme väärässä junassa ja piti palata pari asemanväliä takaisin. Linnoituksesta itsestään ei ole paljon jäljellä, mutta pienessä museossa oli hienoja esineitä ja vanhojen rakennusten rekonstruktiot olivat aika tyylikkäitä. Erityisesti komentajan asuintilojen seinämaalaukset jäivät mieleen. Porttirakennuksen yläkerrassa oli paikallisten harrastajien tekemiä roomalaisaikaisia asusteita ja suojuksia.

Takaisin junalle ja kohti viimeistä kohdetta, Segedunumin linnoitusta joen toisella puolella. Itse linnoituksesta ei ole jäljellä käytännössä mitään, mutta siellä on kuitenkin museo ja kylpylärakennuksen rekonstruktio. Valitettavasti perillä käy ilmi, että kylpylä on suljettu. Museossa on näkötorni, josta linnoituksen aluetta voi katsella ylhäältäpäin. Muuten nähtävää oli aika vähän.

Loppuilta vietettiinkin sitten jo tutussa The Mile Castle -pubissa. Seuraava päivä meniin sitten ihan matkustaessa. Ensin aamulla junalla Newcastlesta Lontooseen. Alkumatkalla paikalliset jalkapallofanit pitivät melkoista meteliä, muttä jäivät sitten pois Yorkissa. Lontoossa siirryttiin metrolla toiselle asemalla ja sieltä taas junalla Stanstedin lentokentälle. Lennon jälkeen vielä ajomatka Tampereelta Vantaalle ja olin kotona joskus puolen yön paikkeilla.

Koko kuvasarja löytyy tuolta: http://photo.syrja.org/index.php?/category/42